Vastatuuleen

Ja taas tuuli puhalsi päin pärstää kun lähdin sotkemaan kohti Ravijärven laavua, vakioasentoa näin keväisin ja vähän muulloinkin. Tie perille oli keväisen pehmeä ja kurainen, osan matkaa jouduin taluttelemaan pyörää tasamaallakin. Siinä sitä kuitenkin perille päästiin ja varusteet  nostin reppuun sivulaukuista.

Kiertelin paljaaksi sulaneita harjuja ja yritin mennä tasamaallekin metsikköihin. Lunta oli kuitenkin vielä liki saappaanvarren verran, joten aikomukseksi se jäi.

Koko päivän puhaltanut tuuli jatkoi puhkumistaan vielä yönkin yli. Majoituin Ravijärven kotaan laavun sijaan . Korvatulpista huolimatta peltisen savutorven kolinat herättelivät pitkin yötä.

Makuupaikkakin tuntui tällä kertaa kovalta. Johtuiko se sitten ohuemmasta makuupussista vai mistä?

Alla oli se sama puolitoistakertainen solumuovi kuin Tiaissärkilläkin.

Aamu valkeni ja aamutoimien jälkeen kiertely jatkui pitkälle iltapäivään. Hiljaista oli, muuttolintuja vain peippo uutuutena. Tuollainen soraharju männikköineen ei mikään lintuparatiisi kyllä olekaan missään vaiheessa vuodenkiertoa.

Huomasin metsäautotien leikkauksessa harmaan tuhkakerroksen. Ovat nämäkin kankaat joskus palaneet perinpohjin. Tuhkakerroksen paksuus oli noin 5-10 senttiä.



Kuntan peittämä tuhkakerros näkyvissä tieleikkauksessa



Siinä sitä maassa makaa monen nuotion tarpeet...

- Ja sitteni eväiden loputtua poljettiin illaksi kotiin, tällä kertaa myötätuulen avustamana.

Sellaista: Joonas

Pyörällä päästään

Aloitin pyöräilykaudenkin tavanomaista aiemmin, ajokeliä kun näytti jo olevan pienelle retkellekin.
Niinpä lähdin polkemaan kohti Tiaissuota ja Rauanjokea, tarkoituksena siten perillä patikoida Tiaissuon laavulle yökylään.
Mennessä oli mukavahko myötätuuli, arvelin sen kyllä paluumatkalla kostautuvan, ja niinhän se sitten tekikin.
Poikkesin Polvijärven Karukan myllyllä, jossa pidin pienen murkinatauonkin muun tutustumisen ohessa. Mylly on paikkakunnan vanhin rakennus: 1700-luvun alkupuolelta vanhimmat hirret . Näkyi siinä hieman korjauksia tehdyn, mutta hirsissä oli aika vanhoja puukstaaveja kaiverrettuna. Vanhin oli tulkintani mukaan vuodelta 1812. Liekö sitten ihan todellisia päivämääriä? Eiköhän.

Karnukan mylly 1700-luvulta

PH 1812 !!??

 
 

 

Tienvarrelta keräilemäni kaljapurkit vaihdoin makkaralenkkiin paikallisessa kaupassa. ( kyseessä siis tämän blogin ns. keräilytalousosuus.)
Yllätyksekseni yhtään kahvilaa ei ollut Polvijärvellä auki, vaikka oli lauantain puolipäivä menossa. Sitten eräältä paikalliselta sain vinkin, että R-kitkallahan sitä kahveeta on...

Kahvintuskan helpotettua lähdin sotkemaan loppumatkaa kohti Rauanlahtea. Kepeästi se menikin myötätuulen yhä työntäessä selästä matkamiestä.
Perillä jätin pyörän metsätien puoliväliin, siihen loppui aurattu osuus ja lähdin käpsehtimään räntäsohjoista auraamatonta osuutta kohti latu-uraa ja Tiaissuota. Hieman upotti, mutta vanha hankiainen sohjon alla kantoi kuitenkin ihan mukavasti, kuten olin arvellutkin.
Perillä sitten oli hiljaista ja rauhallista. Ei lintuja, ei näätiä. ( niiden lumijälkiä kyllä näkyi.)  Jokunen tiainen kuitenkin kävi tervehtimässä tulijaa, tietysti. Olinhan Tiaisuon laavulla.
Majava oli ahkeroinut Rauanjoen rantapenkereillä talven aikana.
On muuten aikoinaan aika pitkäksi Luoja suunnitellut Rauanjoen, mutta kun Höytiäisen sattui suunnittelemaan niin lähelle, joutui tekemään jokeen sataseitsemänkymmentä serpentiiniä. ( tai vähän enemmänkin ) Heh.

Ilta meni unta odotellessa, tuli kuitenkin jostain kumpaankin pohkeeseen ikävät krampit. Ne kun helpottivat joskus 23 tienoissa, niin sitten sitä nukuttiinkin ihan ok.

Hirvimiehet asialla?

 

 

 

 

Jäinen Rauanjoki

 

 

Majavan ruokapöytä

  

 

 

 

 

 

-Ja kevättulva sortaa viimeistään...

Tiaiskangas ja allekirjoittanut

 

 

Tiaisuota

Ja paluumatkalla sitten poljettiin älyttömään vastatuuleen. Siitä ei paljon viitsi naputella. No, sen verran, ettei seuraavana aamuna kuitenkaan reidet olleet kipeät maitohapoista. Ihme sinänsä.

Terveisin: Joonas

Hankiaisella

Lähdinpä sitten ihan aikuisen oikeesti yöksi luonnonhelmaan. Metsäsuksilla hankiaselle retkeilemään.


Ensimmäisenä päivänä hiihtelin Paljakan ylitse Kaitajärvelle ja siitä siten ohuen kannaksen yli Munajärven puolelle. Pistin päiväleirin pystyyn ja aloin oleilla omissa oloissani.

Päivän ja koko retken herkkuna oli mukana Tapolan mustaa makkaraa, sitä lapsuusajan herkkua, jota  haettiin Laukon torilta  höyryävän kuumana kotiin syötäväksi. Liekö silloin kyseessä ollut itse Tapola, vai joku muu valmistaja on epäselvää. Kukapa sitä kaikkea lapsuudestaan tarkasti muistaa?
Yhtä hyvältä se yhä maistui keväisen auringon paahtaessa suomännikön katveessa.

Omatekemän ensiliekit maastossa

Kärisee se ja tuoksuu, nam.

Vanha majavan pato Kaitajärven ja Munajärven välissä

Illaksi hiihtelin Ravijärven laavulle. Iltalenkin tein vielä Musta-Valkeisen laavulle, siellä oli kuitenkin toinen porukka, joten käännyin saman tien takaisin ja vetäydyin iltateen jälkeen makuupussin uumeniin.

Aamulla kaasukeitin teki tenän. Tai oikeastaan itse kaasu. Pakkasta oli jonkun verran yli 10 astetta. Sekä Bilteman, että varapurkki Tokmannin Atom- merkkinen, - eivät suostuneet antamaan kaasujaan ulos.
Mukanani oli myös tuo itseväsäämä spriipoltin ja hieman tenuakin, joten sillä sitten keittelin aamupuurot ja -kahvit. Hyvin pelitti, hieman hitaampi kuin kaasu lämpimämmällä kelillä. Nyt kuitenkin ihan omaa luokkaansa luotettavuudessaan.

Päivällä hiihtelin Teyrisuolle ja takaisin. Hiljaista oli sielläkin. Ei linnun lintua, muusta elämästä puhumattakaan.




Lähteen silmä 



Tuli siis ihan oikea hiljaisuuden retriitti koko retkestä. Mitään en nähnyt, - kaiken koin.
No, olihan niitä hirven ja ilveksen jälkiä siellä täällä. Muutama teeren ja metson ulostekasa. Jäniksenpapanoita. Ei ne metsät ja suot ihanasumattomia ole kuitenkaan.

Kelithän oli ihan parasta mitä kevät-talvi voi tarjota. Aurinkoa, lämpöä.

Sellaista: Joonas

Valmista tuli

Muutokset tässä aluksi tekstinä.

Majoitus muuttui Pena -laavusta 2x3 m kevytpeitteestä tehtyyn tarppiin, katokseen. Sillä pärjään itikka-aikaan asti ja taas uudelleen syksyllä kun pörinä vaimenee saloilla. Kesällä sitten mennään Pena-laavulla, koska siinä on itseommeltu hyttysverkkokin valmiina. Painonlisäyksen kompensoi kesäisen kelin keventämä muu varavaatetus ja toisen makuualustan poisjättö.

 

 

 

Maavaate keveni vaihtuessaan halkaistuihin jätesäkkeihin. Ohutta mustaa muovia, kestää kyllä ainakin yhden reissun kerrallaan. Oletan.

Makuupussi pysyi samana, Haglöfs Hypnana, sen kuivapussin vaihdoin normaaliin muovipussiin ja korpressiohihnoihin, painoa lähti kokonaiset 430 g. Makuualusta keveni vaihtuessaan yhteen kokonaiseen ja puolikkaaseen 6 mm alustaan.

 

 

 

 Kantolaite ( Halti-> Grizzy ) mukaan lukien kevennys 5170g ->2730g=2440g kevennys.

Keittiökalusteissa säästyi painoa vaihtaessani kaasukeittimen itseväsättyyn spriipolttimeen. Omatekoiseen kattilaan ja kevyempään puukkoon. Oikeastaan koko puukoa en varmaan tarvisisi, mutta jonkinlainen tunnelman tuoja se on mukana vyöllä kulkiessaan. On se tosin paljon ihan repun uumenissakin. Jätin pois myös haarukan ja veitsen. Vesipullokin vaihtui limsapulloon.

 

1215g->280g=935g kevennys.

Vaatetuksessa muutosta tuli gore-tex takin vaihtuesssa nailoniseen pu-päällystettyyn sadetakkiin, sadehousut, nekin kalvolliset vaituivat sadelahkeisiin.

Varasukat vähenivät ja alusvaatekerta vaihtui puuvillaisesta polypropyleeniseen. Vara-alusvaatteissa kyseessä lähinnä yöasu, on varmasti kuivaa päällepantavaa illalla, jos sattuu kovasti hikoilemaaan illan suussa.

2310g->1250g=1060g kevennys.

Sekalaisissa tavaroissa kevensin esim.kompassini. Legendaarinen Suunnon marssikompassi M311 saa jäädä kotiin, ja muovinen lähtee matkaan. Kartalaukku myös karsittiin varusteista, kartat muovipusseissa matkaan.

 

Otsalamppu vaihtui mini-maglite taskulamppuun, eipä sitä lisävaloa juurikaan tarvitse touko-syyskuun aikana kuin ihan elokuun lopulta lähtien.

Ensiaputarpeista karsin myös vähän, en paljoa, kun varma on aina varmaa, jos sattuu...

 

 

Ruokatarpeet kuljetan muovipusseissa, muovirasiat jätin pois.

1870g->595g=1275g kevennys

Kokonaispainoksi tuli näin 4855g.

- Ja Se on alle ns. ” virallisen UL-luokituksen” 5 kg. Tähän painoonhan ei lasketa ruokia, juomia, polttoaineita. Kamera ja puhelin jäivät myös pois ko. painosta, sekä päällä olevat vaatteet ja jalkineet.

Juuri ja juuri varusteet mukaan mahtuivat, muonallekin jäi tilaa. Ei paljon, mutta tarpeeksi niille 3-4 vrk: retkille, joita ajatellen ko. hömppään rupesin.

Valmista tuli aika nopeasti, vielä on lumet maassa, mutta eiköhän sitä pienelle koeretkelle kuitenkin lähdetä. Millainen on pikkurepussa ko. kuorma kantaa jää nähtäväksi.

 

 

 

	kevyt varustus grammoina
Kantolaite ja majoite:
Grizzly	870
Kevytpeite-tarp	500
Halkaistusta 200l jätesäkistä	80
Haglöfs Hypna 500	860
Kompressiohihnat +muovipussi	70
1+0.5 0.6 mm solumuovi	350
	2730
Keittiö:
DIY-spriipoltin	20
Spriipullo 0.4	0
DIY-Kattila	100
Mora työpuukko	80
lusikka+ taittokuksa	50
Vesipullo limsapulllo	30
	280
Varavaatetus:
sadetakki nailon	330
sadelahkeet	80
työkäsineet	70
Varasukat	110

Fleesepusero	290
alusvaatteet polypropeenia	370
	1250
Muu pientarvike
Kompassi ja kartat	55
Mini-maglite	30
Puukko	80
Pientarvikkeita, sälää	200
Minigrip-pussit	20
Talouspap. hammastahna/ harja	70
Ensiaputarvikkeet	140
Kokonaispaino	595 4855

Sivuprofiili näyttää takapainoiselta, mutta eipä se makuualustarulla paina kuin sen 300g

 

 

 

Toinen pakkausvaihtoehto

 

 

 

- ja se kolmas

Joten eipä muuta kuin patiinit jalkaan ja matkaan....

terv: Joonas

 

Keittiö uusiksi

Sainpahan sitten väsättyä sen Ul-keittiön itselleni kierrätystavarasta.
Keittimen tein alumiinijuomatölkeistä. Hieman se ensin teetti harjoituskappaleita, taisipa olla neljäs versio, jonka sain kasattua särkemättä sitä. Haurasta se ohut alumiini on, helposti repeytyy kun liittää osia toisiinsa.
Tein myös kattilalle jalustan ohuesta rautalangasta, sekä tuulisuojan alumiinisesta ruokavuo'asta.
Ja itse kattila syntyi peltisestä karkkirasiasta kansineen, nostosanka vain rautalangasta, ja valmista tuli.



Tuulisuoja + spriipoltin ja kattilatuki + kattila
 



Kaikki sopivat kattilan sisään-
 



-ja kansi päälle

Ja painoa kokonaiset 140g koko satsilla

Tässä tämän kertaiset kuulumiset, metsäänkin pitäisi ehtiä, sosekeliä. Mutta jospa se vähän vielä pakastaisi, niin pääsisi hangille suksillakin




Terv: Joonas

Vähemmän on enemmän

Nimittäin kilometrejä ja kokemuksia sen myötä.
Taulukoin nykyisen varustukseni keväisiä kelejä silmälläpitäen. Nyt talvella toki on enemmän ja raskaampaa kalustoa mukanani.
Tässä ko. lista:

Majoitus

Halti 55 rinkka 2100

Pena laavun kopio hyttysverkolla 900

Maavaate 180

Makuupussi Haglöfs Hypna untuva 900

Kuivasäkki 500

Karrimat m.alusta 550

Ruokailu

 

Kaasukeitin Kovea 240

Kahvipannu+p-pannu 370

Marttiinin puukko100

Aterimet + muki 100

Vesipullo 80

Lisävaatetus

Rukka gore-tex takki 600

Sadehousut 350

Nahkahanskat 130

Varasukat 240

Fleesepusero 290

Alusvaatekerta pitkät 700

Sekalaiset

Kompassi + kartat+ karttalaukku 360

Otsalamppu 80

Avaruuspeite 80

sälää: narua, hakaneuloja, teippiä, sytkäri, tikut ym. 200

Rasiat 300

Ensiapu 300 Laastaria, sideharsoa, ideal-side, kipulääkkeitä.

 yht. 9650 g

Laitoin tuon Rukan takinkin painon mukaan, koska se on kuitenkin noin 90 % ajasta repussa, käytän sitä yleensä vain leirissä ja sitten sateella, tíetty.
Muuta rompetta en muistaakseni mukanani kanna, ovat karsiintuneet ajan saatossa, ja karsiintuvat yhä.
Nyt sitten miettimään ja askartelemaan keveämpää varustusta.

Tuumii: Joonas

Kevään korvalla keventämään

Toipuessani Noro-viruksen pöpöistä, luin liian paljon retkeilyblogeja ja katselin Youtubesta ul-retkeilyaiheisia videoita. Joten uuden  tartunnan sain (... taas kerran ).
Osasyynä myös tuo pilalle mennyt edellinen retki,- pahoinvointi ja siitä seurannut voimattomuus, jolloin jouduin jättämään suurimman osan varusteistani maastoon, koska en jaksanut niitä mukanani raahata poiskaan.
Niinpä mielessä on kytenyt ajatus, saisinko kokoon sellaisen varustuksen, jonka kantasin mukanani huonommallakin olotilalla.
Nykyvarusteeni sulalle kelille painavat noin 9.5 kg ilman muonaa Haltin Green 55 rinkkoineen. Se mitä on päällä kulkuvaatetuksena ja jalassa jalkineina vaihtelee, joten niiden painoa en ota laskelmaan mukaan.

Vasemmalla nykyinen matkakumppanini, oikealla uusi haastaja.

Koska omistan kevyemmän päivärepun merkiltään Grizzly Enfo, vai liekö Enfo Grizzly, tilavuus noin 25 l, ajattelin yrittää kutistaa varusteeni sillä kuljetettavaksi, kokonaispaino tavoitteena alle 6 kg.
Näin pienellä repulla ei 10 vrk:n vaellusta tehdä, selvähän se,- joten lähdetään sitten teoriassa 4 vrk: retkelle, viehän ne muonatkin tilaa.Yleensä ne 3-4 vrk:n retket on niitä meikäläisen maksimisuorituksia muutenkin.

Ja koska kyseessä on sulankelin varustus, eli patikointi, niin takarajana on Vappu 2015.
Ja koska kyseessä on keräilijä, niin muutamaa kymppiä enempää en aikonut kauppaan rahaa kantaa, vaan rakennella moisen kokonaisuuden halvemmista vaihtoehdoista. Tähän antaa netti kyllä haastavan paljon vaihtoehtoisia vinkkejä, valinnanvaikeuskerroin on varmasti yli 100.

Ainoa varustus, jota en vaihda / kevennä; on untuvamakuupussini Haglöfsin Hypna  500, turha hommata melkein samanlaista ja saman painoista n.900g, jolla pärjäisin Vapusta lokakuulle.
Saattaahan sitä jokin muukin varuste jäädä vaihtamatta, mutta antaa ajan näyttää miten käy.

Eihän nykyinenkään varustus mahdottomia paina, mutta nouseehan se vanhan jalka keveämmin kun selässä vähemmän kuormaa.
Taulukoin seuraavaksi wanhat varusteet painoineen, niin onpahan sitten mihin verrata uusia.

Kuulemiin: Joonas