Vastatuuleen

Ja taas tuuli puhalsi päin pärstää kun lähdin sotkemaan kohti Ravijärven laavua, vakioasentoa näin keväisin ja vähän muulloinkin. Tie perille oli keväisen pehmeä ja kurainen, osan matkaa jouduin taluttelemaan pyörää tasamaallakin. Siinä sitä kuitenkin perille päästiin ja varusteet  nostin reppuun sivulaukuista.

Kiertelin paljaaksi sulaneita harjuja ja yritin mennä tasamaallekin metsikköihin. Lunta oli kuitenkin vielä liki saappaanvarren verran, joten aikomukseksi se jäi.

Koko päivän puhaltanut tuuli jatkoi puhkumistaan vielä yönkin yli. Majoituin Ravijärven kotaan laavun sijaan . Korvatulpista huolimatta peltisen savutorven kolinat herättelivät pitkin yötä.

Makuupaikkakin tuntui tällä kertaa kovalta. Johtuiko se sitten ohuemmasta makuupussista vai mistä?

Alla oli se sama puolitoistakertainen solumuovi kuin Tiaissärkilläkin.

Aamu valkeni ja aamutoimien jälkeen kiertely jatkui pitkälle iltapäivään. Hiljaista oli, muuttolintuja vain peippo uutuutena. Tuollainen soraharju männikköineen ei mikään lintuparatiisi kyllä olekaan missään vaiheessa vuodenkiertoa.

Huomasin metsäautotien leikkauksessa harmaan tuhkakerroksen. Ovat nämäkin kankaat joskus palaneet perinpohjin. Tuhkakerroksen paksuus oli noin 5-10 senttiä.



Kuntan peittämä tuhkakerros näkyvissä tieleikkauksessa



Siinä sitä maassa makaa monen nuotion tarpeet...

- Ja sitteni eväiden loputtua poljettiin illaksi kotiin, tällä kertaa myötätuulen avustamana.

Sellaista: Joonas