Hankiaisella hiihto kannattaa

Kävin hiihtelemässä retkeilyn merkeissä hankiaisella. Jopa liiankin hyvä oli hangen kantokyky, tavallisilla suksilla ei sivuttaispitoa ollut lainkaan, joten mäkien nousu haarakäynnillä tuotti vaikeuksia ja kirosanoja ( vähän…). Niinpä reittivalinta olikin ihan wanhankansan tyyliiin: soita ja järvenselkiä myöten. Niitä pitkin matka joutui vauhdikkaasti, jumalattoman räminän saattelemana. Sukset ja ahkio pitivät aikamoista räminää jäisellä hangella. Videosta sen kyllä kuulee, - anteeksi vain. Mutta onpahan autenttista “ luonnonääntä”  liikkuvan ( tärisevän ) kuvan mausteena.

Ehkä johtuen tuosta kulkemisen aiheuttamasta äänestä, en nähnyt juuri mitään eläinmaailman edustajaa koko retken aikana. Illallakaan eivät pöllöt huhuilleet, eikä aamusella teerien pulinaa kuulunut. Toinen syy oli varmasti aikamoinen pohjoistuuli, joka puhalsi molempina päivinä, ja osin läpi yönkin.

Yön vietin Pajuniemen laavulla, ei myyriä, eikä hiiriä ollut rapistelemassa siellä, toisin kuin Ravijärven kodalla syksyllä. Saavuin sinne vasta  ilta kahdeksan jälkeen, joten kohta  syötyäni sainkin luvan ruveta koisimaan. Laavun puuvarasto on muuten melkein täysi vielä näin keväänkin korvalla. Johtunee siitä, että se on liki 100 metrin päässä laavusta. Kuka sitä nyt umpihangesta puita hakisi, heh.

Aamusella mittari näytti - 12c, illalla se oli noin viiden asteen lukemissa. Tarkenin liiankin hyvin, mukana oli Joutsenen Erikois-Tunturi ja Haglöfsin Hypna untuvapussit. Yli  3 kg yhteispainoa.
Paluumatkalle läksin klo 05:10, koska oli oltava kotosalla jo klo. 8 :00. Piti lähteä katsomaan Pielisen ylijuoksukisaa Kolille. Hullun hommaa sekin, se juoksu kirkkaalla jäätiellä 8 km. suuntaansa. so. Koli-Vuonislahti¨.

Äänitys videolla on osin huono johtuen kovasta tuulesta, jonka kameran mikrofoni otti “hyvin” talteen. En älynnyt mitään kinnasta tai pipoa sen mikin eteen virittää.

Videolla keskivaiheilla vinkki miten kevytvälineillä tehdään vesiavanto paksuun jäähän. Katsoppas!

Sellaista : Joonas

Pulkka-ahkiolla mettään

Läksinpä uutukaisella pulukka-ahkiollani sitten kotinurkilta höylälatua kohti umpihankia. Eipä se paljon kovalla alustalla perässä jarrutellut, meno oli helppoa kuin heinänteko. Kunnes pidin taukoa ja sattui vastaan tulemaan yksi känkkäränkkä hiihdonharrastaja. Alkoi veikkonen minua moittia ladun särkemisestä perävaunullani. Ihmeissäni katselin taakseni tulojälkiini, mitään ihmeenpää vauriota ei takanani siinä höyläladussa ollut. Mutta kaveri vain väitti pilalle kyseisen kulkutien menneen.
"-Höpön höpö!" Niillä saatelin miekkosen matkaan.

Itse retki meni mukavasti. Majoitteenani oli vanha valkoisesta kevyt/ raskaspeitteestä väsäämäni kota. Liian painava kesäisenä päivänä mukana kannettavaksi, mutta talvella se kyllä pulkassa kulkee mukavasti.

Etsin koskikaroja niitä löytämättä. Eikä paljon muitakaan lintuja näkynyt maisemissa. Muutama teeri, tikka ja tiainen. Saukko oli kulkenut Ahvenlammen rantoja, ja ketut kylläkin monessa paikkaa, samoin tietysti jänöt. Ilveksen jälkiä en nyt nähnyt lainkaan.

Testasin Primuksen Omnifuel-keitintä kodan lämmitykseen. Se lämmitti tosi nopeasti kodan, liiankin kuumaksi ulkovaatteissa olemiseen. - Mutta, mutta se käryttää valopetroolilla. Minun nenäni taitaa olla liian herkkä moiseen touhuun?
Pitänee kokeilla vielä ihan bensalla. Ikävä kyllä sitä saa vain 5 l päniköissä, sitä pienkonebensaa, nimittäin. 20€. No, palaahan ne kesällä tietysti ruohonleikkurissa liiat.
Tosin nyt taitaa tulla jo niin leudot kelit, ettei asumusta tarvitse lämmitellä keittimellä. - Saapas nähdä.

Tuo Tokmanin pulkka-ahkio " Iceman " on tosin hieman liian leveä pehmeässä lumessa vedettäväksi, mutta enpä sitä hyvin hankaliin keleihin aikonutkaan matkaan ottaa. On vara valita retkikelit ja sen mukaiset varusteet, kuin retki kohteetkin.

Yöllä satoi reippaasti lunta ja keli lämpeni plussan puolelle. Tiesi siis hankalaa paluumatkaa. Siitä kuitenkin selvittiin melko mukavasti. Uusi pikaluistopurkki maksoi hintansa takaisin.

Ja tässäpä se videotaideteos tällä kertaa:

Sellaista: Joonas

Taukotakki DIY

Sain päähäni väsäillä nurkissa kuljeksivasta maastokankaan palasta ja vanhasta fleesehuovasta itselleni taukotakin, melkein sitä kai peskiksikin voisi nimitellä, rietas.
Muutama illansuu siinä meni värkkäillessä, ja sittenhän sitä valmista tulikin.

Mukana oli jo Paljakan retkellä. Tarpeen olikin, yö meni kylmemmäksi kuin mitä Ilmatieteenlaitos osasi mittailla etukäteen. Käytin makuupussin sisäpussina sitä, hyvin se siinäkin toimi.

Kävellessä lisävaatteena oli jo liikaa, näillä pakkaslukemilla ( 10-18c ). Normaali kulkuvaatetukseni kyllä siihen riitti.

Myös huomiovaatteena se toimii nurin käännettynä, punaista kun on enimmältään siltä puolen.

Ja video:

Sellaista tällä kertaa: Joonas

Retki Paljakalle ja videokin tuli tehtyä

Niinpä alan hurahtaa noihin videoihin. Jossain vaiheessa ajattelin, etteivät ne ole meikäläisen juttuja, mutta, mutta...
Niin se mieli muuttuu.

Käpästelin ennen vuodenvaihdetta parin päivän retken Ohtaansalmen itäpuolen metissä, Rikkarannalla, elikäs venäjällä, kuten olisi tapahtunut sen 300 vuotta sitten. No, eipä niitä venäläisiä nykyäänkään tarvitse kaukaa hakea, lähin marketti ja siellähän niitä asiakkaina ja kassaneiteinä/ rouvina...

Mutta asiaan. Huono video, mutta jossainhan se on se aloituskohta itse kuhunkin harrastukseen ,eli opettelua vielä ja sitä aikaa se vaatii. Muokkaus ja itse latauskin.

Siinä se. Saa nauraa...tai päätään puistella.

Vuodenvaihteessa tehdään myös ns. tilinpäätöslaskelmat. Osaltani aloin tammikuun puolenvälin kieppeillä laskea patikka/ retki/ vaelluskilometrit, sekä yöpymiset maastossa.
Joten saldosta tuli vuoden 2015 osalta seuraava:

kävelin 1327 km
polkupyöräilin 695 km
yövyin maastossa 114 yösydäntä.

Lisäksi muutama hassu kilometri hiihtäen ja potkukelkalla retkeillen.




Sellaista: Joonas

Pientä metallityötä ajankuluksi

Kesällä löysin pois heitetyn kalahaavin varren. Varsi sisäkkäin menevää, eli teleskooppimallia. Siitä sain idean väsäillä pienen ja kevyen sahan mallia: pokasaha, - hieman muunnellen.
Eipä ollut työkaluina kuin rautasaha, moottorisahan teräviila ja puukonterä. Hyvin upposi moran kärki alumiiniputkeeen. Syntyi niinkin oiva peli, siis melkein soiva peli,  kun sahasta on kyse.

Ylhäältä alas: Terä 21", varsi, pystypuu, kiristintappi, siipimutterit ja ruuvit, naru.

Saha koottuna

Paketissa; Putket sisäkkäin, mutterit ja ruuvit, sekä tappi ohuemman sisällä, plus sahanterä suojuksessaan. Naru kierrettynä putken päälle.



220 g koko paketti



Painon puolesta siis aivan grammarin peli, mutta kun siihen vielä lisätään kirveen paino: 700g. voi joku ollakin jo toista mieltä...Mutta jos ei otakaan kirvestä matkaan, vaan halkoo puukolla sen minkä halkoo.


Kokelin tehdä myös Youtubeen videon, saa nauraa...

 


Toinen video. Toimiihan se, ähäkutti ;=)

Sellaista: Joonas

Kesän kierroksia 2

Joo, niinhän se oli, että uusi Windows 10 ja sen nettiohjelma Edge ei meinaa näitä Googlen sivuja oikein näytellä, saatika jos aikoo sinne jotain naputella, pitää käyttää vanhempaa versiota,- näitä Explorer-versioita. Jollain konstilla se kai Edgekin ne tekisi, mutta en jaksa enää sitä veivata, joten "wanhassa wara parempi."
Sinänsä älytöntä, että vaikka ostaa uuden tietokoneen ja uusimmat ohjelmat siinä kaupassa tulee raudan mukaan, käytännössä pitää vanhoilla kuitenkin pärjätä.

Itse asiaan:
Retkeilty on, jalan ja polkupyörällä. Sekä sekä-että, siis molemmilla samallakin retkellä.
Kuvia lisäilin, jokunen tuli kahteenkin kertaan, mutta detetellähän niistä pääsee.

Sumuinen aamu Rikkaveden äärellä.

 

 

 

 

Hämähäkin pyydys tämäkin, lienee sitä " rysämallia ".



Kämmekkä, mutta liekö se Maarian?



 

 

 

 

 

 

I Love Rikkavesi?
Nykytaidetta kanoottivalkamassa Ohtaansalmessa.

Kamelini uusine laukkuineen

 

 

 

Sellaista:Joonas

Kesän kierroksia

Niin se kesä meni nopeaan, niin nopeaan, etten ehtinyt päivitellä blogiakaan. Syksyllähän sitä on aikaa moiseen touhuun. - Jos on. Nimittäin jokunen sattaa harrastaa retkeilyä myös syksyisin...

Tässä nyt kuitenkin kesäisiä kuvia retkiltäni.

Tuli tehtyä muutama polkupyörämarssikin patikoinnin lisäksi. Marjankeruuksi homma meni välillä, lisäksi kalastelinkin aikani ratoksi. Nälkäänhän sitä ei tarvitse tehdä.

Kesän kohokohtina voisin mainita ne useat kyyt ja sisiliskot, joihin melkein törmäilin maastossa. Vaskitsoitakin näin kahdesti. Vuosikymmeniin kun en ole moisia otuksia luonnonhelmassa nähnyt lainkaan. Hyvin on toisemme kierretty. Olenko oppinut kulkemaan tömistelemättä kankailla, vai muutenko vain ovat aistit paremmin hetkessä mukana. Miten lie?

Kuikan kun näkee, niin hyvä mieli tulee joka ikinen kerta

Aamu-usvaa Munajärvellä

Muutama lummekin löytyi metsälammilta

Aamuinen puuronkeittohetki harjulla

Nuotiolla kypsennettyä ahventa tyyliin Rikkavesi snaks.

Hämärän Heikki pyyntiverkolleen kiirehtimässä

Sellaisia kuvia tähän laittelin. Toiseen kertaan toiseen kohtaan. Hieman tämä blogipohja temppuilee, missä lie syy? Yritän jaksaa tapella sen kanssa vielä...

Joonas