Karpalosoilla

Pistäydyin harrastamassa keruutaloutta  karpalosoilla. Hieman marjat olivat vielä raakoja, toki kypsiäkin löysin. Kolmisen litraa keräilin sankoon, siinä se.
Valokuvailin syksyistä ruskaa, samoja aiheita vuodesta toiseen.
- Yksi kuva tuli oikein persoonallinen, nimittäin hauskasti sattui omakuva hieman jäisen karpalon pintaan sitä makroillessani.

Keräilijä kuvailemassa karpaloita ( omakuva versio 10.2014 )

 

 

 



Ruskan värejä.



 

 

 

Hirvikoira kävi pitämässä paussia luonani. Itse metsämiestä ei näkynyt. Itsellänikin oli muuten huomioliivi ylläni liipasinherkkien metsästäjien varalta, kuten ko. koirallakin.

Menneen elämän maisema raunioituneella asumuksella kuusikon kätköisssä.

Öisiltä kaduilta

Aamuhämärissä katuja kierrellessä saattaa löytää kaikenlaista öisten kulkijoiden kadottamia ja hylkäämiä tavaroita.
Esimerkkinä vaikkapa menneen viikon kalustusta, sateenvarjoa, paripuolta hansikasta., tyhjää selkäreppua ( joku jo kerennyt tyhjentää...). Sitten puukkoa ja puntaria,- kalasnikovkin...Pitäähän sitä pimeällä kulkiessa olla jotain kättä pidempääkin kaiken varalta matkassa.
Puukko oli siisti ja käyttämättömän näköinen, ei verta, - eikä suolenpätkiä, joten omin itselleni. Tuskin kukaan siitä sormenjälkiä kaipaa,
Joku oudossa paikassa lojuva polkupyörä, sekin lie viety ja hylätty sitten. Ym.

Kuva todistanee:

Kalasnikovin kuoret ja marttiinin kuori sisältöineen...

Wanhalla kompanssilla uusi suunta ja omistaja

Löysin kirppikseltä vanhan Suunnon marssikompassin mallia M 311, miltä vuodelta lie on epäselvää, mutta alkuperäistä mallia se on....ihan nahkahihnalla ja hyväkuntoisena.
Piti hieman miettiä maksaisinko siitä sen pyydetyt 20 €, tingin 15 asti ja sain omakseni.

Kävin kokeilemassa vieläkö toimii ja näyttääkö oikeaan suuntaan.
Hyvin toimi. Vain muutaman kymmenen metrin heiton sain aikaiseksi kilometrin matkalla  useampaan suuntaan samotessani. Paremmin, eli herkemmin sen neula toimi kuin muutaman vuoden ikäinen Lidlin kompassi. Pieni kupla sen sisällä on, mutta se ei näy haittaavan mitään,

 

 

Kävin myös tutkimassa erästä harjua, asumaton niemi kalaisan järven keskellä. Hyvä leiripaikka löytyi aivan niemen kärjestä.

 

 

 

Metsässä kuvailtua

Kuvia retkiltä:



Kerkänkoivikon luonnonsuojelualueelta.

 

Sieniryhmä undknown.

 

Valkoiset puolukat!

 

Näillä main oli keväällä metson pesä

 

Männyn herkkutatti



Koivun herkkutatti ??

Alueella oli hirvikärpäsiä erittäin runsaasti syyskuun alussa, suorastaan riesaksi asti.

 

Menneeseen aikaan

Käväisin keskiaikamarkkinoilla Savonlinnassa.
Tunnelma oli aika sopiva, sää hieman pilvinen ja koleahko. Kyllähän siellä viihtyi koko päivän aivan mainioisti. Katsottavaa ja ihmeteltävää riitti.
Komeita miehiä ja ihania naisellisia naisia yllin kyllin.

Yritin kuvailla siten, ettei nykyajan asuisia ihmisiä tulis kuviin mukaan, vaikeaa, mutta onhan se kuvankäsitelyoppi jotenkin hallussa.

Aitoa keskiaikaväkeä aidolla taustalla

Hurja Ruuth?

Aitoa sikaa pikkunälkään.

Jotkut osaa kaikenlaista, ihme!

Musiikkia ja silmänruokaa

Linnan komistus

Asu sopi luennoitsijalle hyvin. Unohdin aivan, että se oli miehen asu...

Retkillä

Kesän mittaan olen retkeillyt aika reippaastikin. Kävin Hevonpersiin saarillakin. Totta! On sellainenkin paikka olemassa ihan virallisestikin.

Siellä tapasin yhden marjastaja-mummon. Juteli hänen kanssaan jonkin aikaa, olin melkein vaatteita, koska juuri olin käynyt uimassa. Hieman aiemin olin ihan ilkosillani.
Kertoi, että paikka johon olin leiriytynyt, oli vanha nuotanvetoranta. Matalaa kivikorantaa, hyvä kahlata uimaankin.


Paluuumatkalla makailin riippumatossa erään lammen rannalla, siihen tupsahti nainen pyörällä. Hieman vilkuili minua, mutta meni sitten uimaan. En seuraillut häntä paljoakaan, hieman pyöreä ja rupsahtanut ihminen...
Kun olin poistumassa paikalta hän alkoi jutella, -kyseli mistä olin ja muuta joutavaa.
Pyysi jopa minua uudelleen uimaan, mutta en mennyt kuitenkaan. Olisikohan pitänyt lähteä yhdessä pulikoimaan?

Bongauksia

On sattunut kohdalle joku julkkiskin tässä menneellä kesällä.
Se Merimakon entinen omisatja Kirsi Mikälie Paakkanenko Absilla käveli vastaan jonkun ukkelin kanssa Ihan oli kuvansa näköinen.



Samana päivänä kokkoomuksen Sasi, - Kimmo, hymyili kadulla meikälle. Taisin tuijotella liian tiiiviisti kohti. Tosin enemmän kiinnosti se uusi ystävätär, eronhan se vasta toteutti entisestä.





Ja eniten kyllä on hetkauttanut tuo kaunotar tuntematon: Jenna G. Oli konsertissa ja lauloi yllätysnumeron. Kiinnitin jo aiemmin huomiota sen hymyyn ja kauneuteen muutenkin kun hän vielä oli katsomon puolella.
Niin nuori ja kaunis.
Pöllin tähän yhden kuvan Jennan omasta blogista, sallittakoon?

Näin tänään;=)