Muutama kuva kesän retkiltä. Aika meni ihan muissa puuhissa kuin retkeillessä.
Kuvia Puijolta, Neulamäestä, siellä ne Juhannuksen pyhät meni kierrellessä.
Näkymä Puijolta Pohjois-Kallavedelle
Satulanotko Puijolla
Neulapuro
Neulalampi
Neulalammen tosi iso lahna, vainaja tosin, mihin lie kuollut...joku 2-3 kg.
Toisen kerran Puijolle
Sellaisia kuvia, pääasia, ettei Blogi menen bittien taivaaseen. Jotain pitää lisäillä silloin tällöin.
Toinen kevätretkeni suuntautui Rikkaveden rannoille, itse Hevonpersiin saarille en päässyt, jäät olivat jo niin huonoja, mutta näköhavainto niistäkin tuli. - Ihan virallinen nimi ko. saarille, uskokaa pois.
Lintujen mekastus oli varmaankin huipussaan. Ei hetken hiljaisuutta luonnossa. Aivan ok. meininkiä. vaikka toisin julkisesti väitänkin.
Keli oli jo helteinen, parissakymmenessä asteessa päivällä, yhden paidan keliä. Kesäpussilla tarkenin jo yön yli hyvin.
Kokeilin huvikseni tulen sytytystä suurennuslasilla / "polttolasilla", ihan pikkupoika tyyliin. Eihän se montaakaan sekuntia kestänyt kun rutikuiva vanha rantaruoho hulmahti tuleen. Siinä säästyi se tulitikun raapaisu tai sytkärin pyöräytys. Pilvisellä kelillähän moinen leikki ei onnistu.
Jäälauttoja Rikkaveden rannoilla
Illan maisemaa
Sammalkuusikko
Aamu-usvaa
Metsäpuron raikkautta
Vanhat...
Valmista mustaamakkaraa, vaikkei itse sitä pilalle polttaisikaan, nam...
Pyöräilykausi avattiin sitten marssilla kohti Munajärveä. Vielä oli soratiet pehmeinä ja osittain sohjoisiakin, mutta sitähän se monasti kauden alussa on. Olin juuri muutamaa päivää aiemmin huoltanut pyörän, rasvannut laakerit ja kiristelyt paikkoja. Uudet ulkorenkaatkin sain neljällä € kpl kirppikseltä. Mutta kesken matkan alkoi takapyärä hankailla lokasuojaan reunaan, joten laakerin säätö uusiksi ja matkaan uudelleen.Siinä säädellessä eräs autoilija pysähtyi ihmettelemään aikaista retkeilijää, juteltiin mukavia ja sitten jatkettiin matkojamme.
Joutsenpari lammella
Kutupuuhissa
Kalliolammen seutuja
Retkeilin sitten jalkapatikassa Munajärveltä kohti Rikkarantaa ja tutkin maisemia. Löytyi uudelleen asutettu majavan pesäkin, itse asukki pysytteli piilossa, uusia syönnösjälkiä näkyi siellä ja täällä. Joten uusintareissu on suunnitelmissa kevään aikana.
Haverikin sattui: kastelin jalkani erästä puroa ylittäessäni, jää petti allani yllättäen, joten oli syytä tehdä leiriin tulet sukkien kuivaukseen. Hyvin olikin kuivaa männynrankaa tarjolla. Kukapas niitä siellä muu polttelisi?
Kävin hiihtelemässä retkeilyn merkeissä hankiaisella. Jopa liiankin hyvä oli hangen kantokyky, tavallisilla suksilla ei sivuttaispitoa ollut lainkaan, joten mäkien nousu haarakäynnillä tuotti vaikeuksia ja kirosanoja ( vähän…). Niinpä reittivalinta olikin ihan wanhankansan tyyliiin: soita ja järvenselkiä myöten. Niitä pitkin matka joutui vauhdikkaasti, jumalattoman räminän saattelemana. Sukset ja ahkio pitivät aikamoista räminää jäisellä hangella. Videosta sen kyllä kuulee, - anteeksi vain. Mutta onpahan autenttista “ luonnonääntä” liikkuvan ( tärisevän ) kuvan mausteena.
Ehkä johtuen tuosta kulkemisen aiheuttamasta äänestä, en nähnyt juuri mitään eläinmaailman edustajaa koko retken aikana. Illallakaan eivät pöllöt huhuilleet, eikä aamusella teerien pulinaa kuulunut. Toinen syy oli varmasti aikamoinen pohjoistuuli, joka puhalsi molempina päivinä, ja osin läpi yönkin.
Yön vietin Pajuniemen laavulla, ei myyriä, eikä hiiriä ollut rapistelemassa siellä, toisin kuin Ravijärven kodalla syksyllä. Saavuin sinne vasta ilta kahdeksan jälkeen, joten kohta syötyäni sainkin luvan ruveta koisimaan. Laavun puuvarasto on muuten melkein täysi vielä näin keväänkin korvalla. Johtunee siitä, että se on liki 100 metrin päässä laavusta. Kuka sitä nyt umpihangesta puita hakisi, heh.
Aamusella mittari näytti - 12c, illalla se oli noin viiden asteen lukemissa. Tarkenin liiankin hyvin, mukana oli Joutsenen Erikois-Tunturi ja Haglöfsin Hypna untuvapussit. Yli 3 kg yhteispainoa.
Paluumatkalle läksin klo 05:10, koska oli oltava kotosalla jo klo. 8 :00. Piti lähteä katsomaan Pielisen ylijuoksukisaa Kolille. Hullun hommaa sekin, se juoksu kirkkaalla jäätiellä 8 km. suuntaansa. so. Koli-Vuonislahti¨.
Äänitys videolla on osin huono johtuen kovasta tuulesta, jonka kameran mikrofoni otti “hyvin” talteen. En älynnyt mitään kinnasta tai pipoa sen mikin eteen virittää.
Videolla keskivaiheilla vinkki miten kevytvälineillä tehdään vesiavanto paksuun jäähän. Katsoppas!
Läksinpä uutukaisella pulukka-ahkiollani sitten kotinurkilta höylälatua kohti umpihankia. Eipä se paljon kovalla alustalla perässä jarrutellut, meno oli helppoa kuin heinänteko. Kunnes pidin taukoa ja sattui vastaan tulemaan yksi känkkäränkkä hiihdonharrastaja. Alkoi veikkonen minua moittia ladun särkemisestä perävaunullani. Ihmeissäni katselin taakseni tulojälkiini, mitään ihmeenpää vauriota ei takanani siinä höyläladussa ollut. Mutta kaveri vain väitti pilalle kyseisen kulkutien menneen.
"-Höpön höpö!" Niillä saatelin miekkosen matkaan.
Itse retki meni mukavasti. Majoitteenani oli vanha valkoisesta kevyt/ raskaspeitteestä väsäämäni kota. Liian painava kesäisenä päivänä mukana kannettavaksi, mutta talvella se kyllä pulkassa kulkee mukavasti.
Etsin koskikaroja niitä löytämättä. Eikä paljon muitakaan lintuja näkynyt maisemissa. Muutama teeri, tikka ja tiainen. Saukko oli kulkenut Ahvenlammen rantoja, ja ketut kylläkin monessa paikkaa, samoin tietysti jänöt. Ilveksen jälkiä en nyt nähnyt lainkaan.
Testasin Primuksen Omnifuel-keitintä kodan lämmitykseen. Se lämmitti tosi nopeasti kodan, liiankin kuumaksi ulkovaatteissa olemiseen. - Mutta, mutta se käryttää valopetroolilla. Minun nenäni taitaa olla liian herkkä moiseen touhuun?
Pitänee kokeilla vielä ihan bensalla. Ikävä kyllä sitä saa vain 5 l päniköissä, sitä pienkonebensaa, nimittäin. 20€. No, palaahan ne kesällä tietysti ruohonleikkurissa liiat.
Tosin nyt taitaa tulla jo niin leudot kelit, ettei asumusta tarvitse lämmitellä keittimellä. - Saapas nähdä.
Tuo Tokmanin pulkka-ahkio " Iceman " on tosin hieman liian leveä pehmeässä lumessa vedettäväksi, mutta enpä sitä hyvin hankaliin keleihin aikonutkaan matkaan ottaa. On vara valita retkikelit ja sen mukaiset varusteet, kuin retki kohteetkin.
Yöllä satoi reippaasti lunta ja keli lämpeni plussan puolelle. Tiesi siis hankalaa paluumatkaa. Siitä kuitenkin selvittiin melko mukavasti. Uusi pikaluistopurkki maksoi hintansa takaisin.
Sain päähäni väsäillä nurkissa kuljeksivasta maastokankaan palasta ja vanhasta fleesehuovasta itselleni taukotakin, melkein sitä kai peskiksikin voisi nimitellä, rietas.
Muutama illansuu siinä meni värkkäillessä, ja sittenhän sitä valmista tulikin.
Mukana oli jo Paljakan retkellä. Tarpeen olikin, yö meni kylmemmäksi kuin mitä Ilmatieteenlaitos osasi mittailla etukäteen. Käytin makuupussin sisäpussina sitä, hyvin se siinäkin toimi.
Kävellessä lisävaatteena oli jo liikaa, näillä pakkaslukemilla ( 10-18c ). Normaali kulkuvaatetukseni kyllä siihen riitti.
Myös huomiovaatteena se toimii nurin käännettynä, punaista kun on enimmältään siltä puolen.
Niinpä alan hurahtaa noihin videoihin. Jossain vaiheessa ajattelin, etteivät ne ole meikäläisen juttuja, mutta, mutta...
Niin se mieli muuttuu.
Käpästelin ennen vuodenvaihdetta parin päivän retken Ohtaansalmen itäpuolen metissä, Rikkarannalla, elikäs venäjällä, kuten olisi tapahtunut sen 300 vuotta sitten. No, eipä niitä venäläisiä nykyäänkään tarvitse kaukaa hakea, lähin marketti ja siellähän niitä asiakkaina ja kassaneiteinä/ rouvina...
Mutta asiaan. Huono video, mutta jossainhan se on se aloituskohta itse kuhunkin harrastukseen ,eli opettelua vielä ja sitä aikaa se vaatii. Muokkaus ja itse latauskin.
Siinä se. Saa nauraa...tai päätään puistella.
Vuodenvaihteessa tehdään myös ns. tilinpäätöslaskelmat. Osaltani aloin tammikuun puolenvälin kieppeillä laskea patikka/ retki/ vaelluskilometrit, sekä yöpymiset maastossa.
Joten saldosta tuli vuoden 2015 osalta seuraava:
kävelin 1327 km
polkupyöräilin 695 km
yövyin maastossa 114 yösydäntä.
Lisäksi muutama hassu kilometri hiihtäen ja potkukelkalla retkeillen.
