maanantai 25. toukokuuta 2015

Adjutantti J Thesslewin tiedustelureitti



Jep!

Itse suunniteltu retkireitti lienee retkeilyn huippua, - mitään valmista toisten viitoittamaa polkuu nyt kulkemaan...

Niinpä katselin kartapohjia ja siiitäpä se alkoi muodostua: Outokummun kaivoksen huipulta Viinijärvelle. Vieressä ulisee tietysti nykyinen valtatie, se sininen tie. Mutta pääseehän sitä vanha sissi metsiä ja polkujakin pitkin.
 
 
Yli riippusillan ja matkaan

Alkumatka meni vanhaa kaivoksen ratapohjaa kaivokselta Sysmän kylälle. Kiskot on poistettu osalta matkaa ties milloin, ratavalli jäänyt uusiokäyttämättä sepeleineen.

Lemmikkien hautausmaankin sivusin. Siellä ne uinuivat isäntien ja emäntien rakkaat mustit ja mirrit.


 


Adjutantti J Thesslew tiedusteluvarustuksessaan päättelee, ettei ko. rautatietä ole sitten Matin ja Iiisan juurikaan kolisteltu junilla



 
 Sysmän kylän jälkeen alkoi ihan ok. mäntykangas, syvine suppalampineen, kirkasta vettä litrakaupalla. Hyviä taukopaikkoja tarjolla, eikä montakaan kesämökiä maisemassa.
 
Viimein tulin uudelle Siilinjärvi- Viinijärvi radan varrelle. Liikennettäkin alkoi olla, ainakin luulin niin. Ainoaksi junaksi se kuitenkin supistui radan varressa kulkiessani.
 
 
 
 


Radan vartta kulkee mukava polku useamman kilometrin matkan, helppoa kulkea.

 
Viinijoki ja idyllinen asuinpaikka

Kääntöpaikkana Viinijärven ortodoksihautausmaa lienee vähemmän käytetty,-  enemmän lopullinnen määränpää. Mutta meikä onkin vastarannan mies, lutterinuskoon kastettu.
 



Yksi polunpää



Aiheellinen muistutus?

 
Iltatoimiin ja aamupalalle varasin hieman juoma- ja ruokavettä hautausmaan hanasta. Jotakuta saattaa  moinen hieman puistatuttaa, mutta samaa vettähän se on kuin kunnan vesijohtoverkostossa.


Omakuva mallia liikennepeili



Metsävaltion kone tihutöissä 


Vielä löytyi koskematonkin kolkka, jonneka sitten laavuni pystytin yöksi.

Illan ja alkuyön mekastivat ympärillä käet, rastaat, korpit, sekä kauempaa kuului tulvivalta peltoaukealta joutsenten ja tundrahanhien ääntely. Hanhet jatkoivat sitten aamuyöstä kohti venään maata. Tietysti taustalla kuului myös valtatien suhina, sen jotenkin välillä pystyin sulkemaan pois tajunnastani.



Tupramin lähdelampi

 
 

 
 
 



Tuli ja nuoli pasta Bolognesen tähteet
 
Paluumatkalla tein koukkauksen Sysmän lintujärvelle. Tuloksena lentävä ruskosuohaukka, joutsenia, nokikanoja, peippoi, ym, pikkulintua.


Unohduksissa olevat Sysmän lintujärven pitkospuut


 
 

 
 
Muutama vähemmän kaunis ja suomalaista maisemanhoitoa vähemmän imarteleva näkymäkin vastaan tuli, ikävä kyllä.
 


Pidä Suomi siistinä...

Mutta menettelihän ne mäntykankaat ja harjut enimmältään.








Se alkaa taas ahdistaa....retken loppu lähestyy

Se oli ihan kiva retki, patikoin noin 40 km. Kaksi ihmistä tapasin taajamien ulkopuolella matkalla, - olivat maanomistajat taimikon raivuussa polun varrella. Toivoi isäntä, ettei kesäiseen aikaan tulia tehtäisi hänen kankailleen, syksyllä ja talvella sitten..


Silta vielä  ylitse  ja ilmoittautuminen...sekä raportin teko.

 

 

 

 

Sellainen retki T. Joonas