Vastatuuleen

Ja taas tuuli puhalsi päin pärstää kun lähdin sotkemaan kohti Ravijärven laavua, vakioasentoa näin keväisin ja vähän muulloinkin. Tie perille oli keväisen pehmeä ja kurainen, osan matkaa jouduin taluttelemaan pyörää tasamaallakin. Siinä sitä kuitenkin perille päästiin ja varusteet  nostin reppuun sivulaukuista.

Kiertelin paljaaksi sulaneita harjuja ja yritin mennä tasamaallekin metsikköihin. Lunta oli kuitenkin vielä liki saappaanvarren verran, joten aikomukseksi se jäi.

Koko päivän puhaltanut tuuli jatkoi puhkumistaan vielä yönkin yli. Majoituin Ravijärven kotaan laavun sijaan . Korvatulpista huolimatta peltisen savutorven kolinat herättelivät pitkin yötä.

Makuupaikkakin tuntui tällä kertaa kovalta. Johtuiko se sitten ohuemmasta makuupussista vai mistä?

Alla oli se sama puolitoistakertainen solumuovi kuin Tiaissärkilläkin.

Aamu valkeni ja aamutoimien jälkeen kiertely jatkui pitkälle iltapäivään. Hiljaista oli, muuttolintuja vain peippo uutuutena. Tuollainen soraharju männikköineen ei mikään lintuparatiisi kyllä olekaan missään vaiheessa vuodenkiertoa.

Huomasin metsäautotien leikkauksessa harmaan tuhkakerroksen. Ovat nämäkin kankaat joskus palaneet perinpohjin. Tuhkakerroksen paksuus oli noin 5-10 senttiä.



Kuntan peittämä tuhkakerros näkyvissä tieleikkauksessa



Siinä sitä maassa makaa monen nuotion tarpeet...

- Ja sitteni eväiden loputtua poljettiin illaksi kotiin, tällä kertaa myötätuulen avustamana.

Sellaista: Joonas

Pyörällä päästään

Aloitin pyöräilykaudenkin tavanomaista aiemmin, ajokeliä kun näytti jo olevan pienelle retkellekin.
Niinpä lähdin polkemaan kohti Tiaissuota ja Rauanjokea, tarkoituksena siten perillä patikoida Tiaissuon laavulle yökylään.
Mennessä oli mukavahko myötätuuli, arvelin sen kyllä paluumatkalla kostautuvan, ja niinhän se sitten tekikin.
Poikkesin Polvijärven Karukan myllyllä, jossa pidin pienen murkinatauonkin muun tutustumisen ohessa. Mylly on paikkakunnan vanhin rakennus: 1700-luvun alkupuolelta vanhimmat hirret . Näkyi siinä hieman korjauksia tehdyn, mutta hirsissä oli aika vanhoja puukstaaveja kaiverrettuna. Vanhin oli tulkintani mukaan vuodelta 1812. Liekö sitten ihan todellisia päivämääriä? Eiköhän.

Karnukan mylly 1700-luvulta

PH 1812 !!??

 
 

 

Tienvarrelta keräilemäni kaljapurkit vaihdoin makkaralenkkiin paikallisessa kaupassa. ( kyseessä siis tämän blogin ns. keräilytalousosuus.)
Yllätyksekseni yhtään kahvilaa ei ollut Polvijärvellä auki, vaikka oli lauantain puolipäivä menossa. Sitten eräältä paikalliselta sain vinkin, että R-kitkallahan sitä kahveeta on...

Kahvintuskan helpotettua lähdin sotkemaan loppumatkaa kohti Rauanlahtea. Kepeästi se menikin myötätuulen yhä työntäessä selästä matkamiestä.
Perillä jätin pyörän metsätien puoliväliin, siihen loppui aurattu osuus ja lähdin käpsehtimään räntäsohjoista auraamatonta osuutta kohti latu-uraa ja Tiaissuota. Hieman upotti, mutta vanha hankiainen sohjon alla kantoi kuitenkin ihan mukavasti, kuten olin arvellutkin.
Perillä sitten oli hiljaista ja rauhallista. Ei lintuja, ei näätiä. ( niiden lumijälkiä kyllä näkyi.)  Jokunen tiainen kuitenkin kävi tervehtimässä tulijaa, tietysti. Olinhan Tiaisuon laavulla.
Majava oli ahkeroinut Rauanjoen rantapenkereillä talven aikana.
On muuten aikoinaan aika pitkäksi Luoja suunnitellut Rauanjoen, mutta kun Höytiäisen sattui suunnittelemaan niin lähelle, joutui tekemään jokeen sataseitsemänkymmentä serpentiiniä. ( tai vähän enemmänkin ) Heh.

Ilta meni unta odotellessa, tuli kuitenkin jostain kumpaankin pohkeeseen ikävät krampit. Ne kun helpottivat joskus 23 tienoissa, niin sitten sitä nukuttiinkin ihan ok.

Hirvimiehet asialla?

 

 

 

 

Jäinen Rauanjoki

 

 

Majavan ruokapöytä

  

 

 

 

 

 

-Ja kevättulva sortaa viimeistään...

Tiaiskangas ja allekirjoittanut

 

 

Tiaisuota

Ja paluumatkalla sitten poljettiin älyttömään vastatuuleen. Siitä ei paljon viitsi naputella. No, sen verran, ettei seuraavana aamuna kuitenkaan reidet olleet kipeät maitohapoista. Ihme sinänsä.

Terveisin: Joonas